Ja kuten otsikosta saattaa arvata, avautuu sanainen arkkumme tänään pikkujoulutunelmissa...
Pikkujouluista kirjoitellaan aikakaus- ja sanomalehdissä lukuisia palstamillimetrejä vuosittain. On reportaasia kuinka ainakin jokatoinen pettää omaa puolisoaan viimeistään firman joulujuhlassa, ja tietenkin siellä kopiohuoneessa, niin että kaikki tietävät, vaikkei kukaan tiedäkkään. Samoissa viiltävissä analyyseissä kerrotaan myös kuinka lähes koko ryhmä on konttauskunnossa ennen seitsemää ja kuinka illan järjestelyistä vastaava osastosihteeri saa itkupotkuraivareita pitkin iltaa kun vapaaehtoisia ei jostain kumman syystä löydykkään hevikaraoken finaalihuipentumaan.
Mutta onko tämä nyt sitten koko totuus? Miltäs se pikkujoulukausi näyttääkään sieltä tiskin toiselta puolelta?
Perinteisesti pikkujoulut alkavat näkyä ravintoloiden myynnissä suurinpiirtein pyhäinpäivästä alkaen. Vilkkautta ja glögitiivisteen aikaansaamaa tahmeutta riittää aina joulua edeltävään viikonloppuun saakka. Pikkujoulukauden aikana erityisesti perjantaiden myynti nousee uudelle tasolle. Toisinaan perjantai voi olla jopa lauantaita vauhdikkaampi. Tämä on tietysti ymmärrettävää, harvahan sitä haluaa enää lauantaina työpaikalleen lähteä (ei koske ravintolahenkilökuntaa)... Perjantaina juhlivat yritykset ja lauantaina liikkeellä ovat yhdistysten, seurojen ja kaveriporukeoiden pikkujouluryhmät. Tästä voidaan valitettavasti myös todeta että hauskempaa on pääsääntöisesti lauantaisin. Perjantaisin harmittavaisesti edelleen hitsataan, ajetaan, käherretään, opetetaan, haukutaan, puukotetaan selkään ja tärkeimpänä valitetaan kyseisen illan tarjonnasta mitä kyseinen yritys onkin sitten tarjonnut. Monasti tekisi baaritiskilläkin mieli kysyä että eikös se juurikin nyt huulillasi oleva olut ole kuitenkin ollut juojalleen ilmainen?
Lauantaina meno on leppoisampaa. Toki konfilikteilta ei silloinkaan vältytä, mutta pääsääntöisesti hymy löytyy useamman juhlijan huulilta. Tärkeys, näyttäminen ja tittelit on heitetty nurkkaan ja illan tarkoituksena on pitää hauskaa! Tästä lähtökohdasta soisi jokaisen pikkujoulun lähtevän.
No, millainen se pahamaineinen pikkujouluasiakas sitten oikeasti on? Tavallisesti ei sen kummoisempi kuin kukaan muukaan. Mutta huonoa mainetta ravintolaväen keskuudessa nostavat lähinnä kaksi ihmisryhmää. Esittelen reiluna kaverina kummatkin:
1. Harvoin ravintolassa käyvä, ilmaisesta juomasta hullaantunut, mielellään töissään aliarvostettu
Tämä esimerkin tapaus on baarimikon painajainen no.1 Kaikessa kiireessä, asiakkaiden jonoutuessa tiskille tämä esimerkkimme tapaus on joutunut odottamaan vuoroaan jo kokonaiset 4,5 minuuttia. Tänä aikana hän on yrittänyt tilata ohitse vilahtavalta tarjoilijalta jo kolmasti, heiluttanut ilmassa Visaa, Mastercardia, Plussakorttia, Yläneen Kirjastokorttia ja viiden euron seteliä. Lisäksi hän on kertonut kaikille vierustovereilleen kuinka hidas ja huono palvelu paikassa on. No, vuoronsa tullessa, alkaa vasta harkinta suunkostukkeeksi sopivan juoman valinnasta. Pikällisten harkintojen jälkeen asiakkaamme valitsee esimerkiksi jonkin seuraavista valinnoista joita eteeni on urallani tullut: Kossubacardi (Kossucola), Russian (Kossurussian?), Viski on the rocks mutta ilman jäitä (jäillä mutta ilman), Viski kuivana jäillä (MITÄ?), Jäävesi ilman jäitä (...), mahdollista on myös tilata Hot Shot jonka jälkeen asiakas pettyy huomatessaan saaneensa shotin (ai tää on näin pieni), ja onhan näitä vaikka millä mitalla :)
2. Yrityksen "PUUHAMIES / -NAINEN"
Tyyppi joka suunnittelee kaiken, siis ihan kaiken, etukäteen, aloittaen jo juhannuksesta. Järjestää toki ruokailut, saunan, ohjelman, juoman, virkkaa laudeliinat, kirjailee lautasliinat, koristelee yrityksen neon -mainoksen joulupukin kuvilla (itse tehdyillä) ja tietysti johtaa porukkaa läpi pikkujoulukauden pimeän, märän ja kostean yön aina kohti ennalta valittua nakkikioskia.
Mutta antakaas olla jos jokin ei menekkään niinkuin piti? Jospa TJ-Matti ei vietäkkään tuntia siivouskomerossa inventoiden Sini-moppien määrää, tai jos IT-osaston Pirkko ei osallistukkaan tuolileikkiin? Noidankehä on valmis alkamaan. Yleensä tämä heijastuu suoraanverrannollisesti "järjestäjän" stressitasoihin. Iltahan on hänen mielestään pilalla vaika kaikilla muilla olisi hauskaa.
No mutta, palataksemme takaisin ravintoloitsijaan, miltä se pikkujoulukausi sitten tuntuu?
Meno on usein raskasta, mutta sitä on. Väsymys ja turhautuneisuus poistuvat viimeistään kassanlaskun aikaan, sillä onhan tämä ravintolan parasta aikaa. Eivätkä kaikki läheskään ole pikkujoulukaudella edellämainitun kaltaisia. Suurin osa ryhmistä on liikkeellä valtavan iloisella asenteella ja tarkoituksena on pitää aidosti hauskaa.
Haluaisinkin muistuttaa kaikkia pikkujoulujaan viettämään lähteviä kauniilla toivotuksella: Tehkää illastanne mukava ja hieno muisto, niin teille kuin muillekkin (huomatkaa muisto, edellyttää muistamista), löysätkää hieman kravattia, ottakaa löysin rantein, ja jättäkää ne työasiat töihin!!
Hauskaa Joulun odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti